Jussi Peltola - paljonkohan kello on?

http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2014/01/26/sukeltajankello-tyokalu-joka-ei-poistu-muodista/2014919/139

(kuva Watchtime, laatujulkaisu)

Kukapa muistaisi, että isot vesitiiviit sukeltajankellot olivat vuosikymmenien ajan vain karuja merisotilaiden työkaluja? Nyt ne kelpaavat jo lähes juhlapukukoruiksi – ja harvaa ikinä viedään vedenpinnan alle.

Kellojen vesitiiviys on paitsi markkinointikikka, myös silkkaa käytännöllisyyttä. Vielä 1900-luvun alussa kelloja jouduttiin muun muassa laivoissa suojaamaan vedeltä ja kosteudelta erilaisilla päällysteillä, laatikoilla ja kuorilla.

Kunnia ensimmäisestä isoille kuluttajamarkkinoille suunnatusta vesitiiviistä kellosta kuuluu Rolex-yhtiölle. Se esitteli 1920-luvun alussa kaksiosaisella kuorella olevan kellonsa ja legendaarisen osteri-rakenteensa. Sana ”Oyster" esiintyy vieläkin monien Rolexien kellotaulussa.

Ominaisuudet osoitettiin vuonna 1927 myös käytännössä, kun Mercedes Gleitze yritti uida Rolex Oyster kaulassaan Englannin kanaalin yli. Sitä ei ihan joka tyttö tee, pojista puhumattakaan, ja kellokin kesti saaden ilmaista mainosta.

Sukeltajallekin kelpaava työkalu syntyi Italiassa

Ensimmäiset varsinaiset sukelluskäyttöön tarkoitetut aikaraudat olivat karuja työkaluja. Vuonna 1938 italialainen Panerai sai tuotantoon isot ”Radiomir” -sukeltajankellonsa. Nimi viittaa radioaktiiviseen radiumiin, jota Panerai oli käyttänyt jo pitkään itsevalaisevana materiaalina erilaisten laivastolle toimittamiensa instrumenttien osoittimissa.

47 millimetrin halkaisijallaan Radiomir oli aikansa mittapuulla – ja vieläkin – valtavan kokoinen kello. Ulkonäöltään se muistutti lähinnä nahkarannekkeella varustettua, hyvin pelkistettyä ja selkeätauluista taskukelloa.

Sota meni italialaisilta miten meni, mutta Panerai jatkoi toimintaansa muiden vedenalaisten mittauslaitteiden valmistajana.

1990-luvun lopulla Panerai aloitti myös rannekellomalliensa uustuotannon. Näistä on nyttemmin tullut luksustuotteita muiden huippumerkkien rinnalle ja alkaen-hinnat ovat tuhansissa euroissa.

Herrat Bond ja Cousteau myynninedistäjinä

Nykymuotoinen sukeltajankello on 1950–1960-lukujen tuote. Kukapa meistä ei olisi nähnyt James Bondia kuivapuvusta pikaisesti smokkiin siirtyneenä, meriupseerille luontevaa Rolex Submarineriaan katsomassa.

Sukeltajankelloksi tunnistamme suurehkon vesitiiviin kellon, jonka lasin ympärillä on pyöritettävä aikakehä, jonka 0-merkki (tyypillisesti ylösalaisin oleva kolmio) yleensä pyöräytetään minuuttiviisarin kohdalle. Aikakehällä voidaan mitata sukellusaikaa tai vaikkapa sitten se pakollinen kolmen minuutin pysähdys viiden metrin syvyydessä ennen pintaan nousua.

Kelloon on yleensä merkitty sen vedenpitävyys. ISO 6425 -standardi määrittelee sukeltajankellolle vaatimukseksi vähintään sadan metrin syvyyskeston, mutta käytännön nykyminiminä pidetään 200 metrin painekestävyyttä.

Se kuulostaa paljolta, koska paineilmasukeltajalla ei ole mitään asiaa 30–40 metriä syvemmälle, ainakaan turvamääräyksiä rikkomatta. Mutta vertailun vuoksi: ei autokaan kestä, jos sillä ajetaan koko ajan huippunopeutta. Painevaraa on aina oltava.

Sukeltajainkellojen esikuvana on enemmän tai vähemmän toiminut ranskalaisten sukeltajaupseerien luomus Blancpain Fifty Fathom. Se ehti markkinoille 1953, samana vuonna kuin Rolex esitteli vielä kuuluisammaksi tulevan Submarinerinsa.

Ranska oli ja on johtavia ammattimaisen sukeltamisen maita, eikä vähinten palkitun dokumentaristin Jacques-Yves Cousteaun ansiosta.

Siksi ranskalaiset myös kehittivät erilaisia laitteita sukeltajille.
Blancpainin mallinimi ”Fifty Fathom” tarkoittaa mittayksikköä ”50 syltä” ja vastaa vajaata 92 metriä. Ensimmäiset Rolexin Subit olivat sadan metrin vesitiiviydellä.

Japanilaiset upottivat pinnanalaisetkin markkinat

Sukeltajankellokisaan osallistuivat japanilaisetkin, kun Seiko vuonna 1965 esitteli ensimmäisen sukeltajankellonsa. Seuraavalla, vuonna 1968 esitellyllä mallillaan Seiko iski jo kultasuoneen.
Vietnamin sotaan matkanneet amerikkalaissotilaat hyödynsivät jeniin verrattuna vahvaa dollaria ostaen runsaasti Seiko M6105 -sukeltajankelloja. Tämä malli näkyi myös elokuvassa ”Ilmestyskirja Nyt” Martin Sheenin ranteessa.

Seikosta tulikin nopeasti merkittävin sukeltajankellojen valmistaja maailmassa. Yhtiön nykymallistossa on sukellusversioita kaikissa hintaluokissa, satasista tonneihin, niin kvartsi- kuin automaattikoneistollakin. Myös vanhoista Seikoista on tulossa hinnakkaita keräilyesineitä.

Japanin ylivoimaisuuden ja kvartsikellovallankumouksen takia 1970-luvulla sveitsiläisiä valmistajia alkoi nopeasti kaatua. Rolexia lukuunottamatta moni kuuluisa sukeltajamerkkikin katosi.

Uusi tuleminen mekaanisen muodin mukana

Kun mekaanisen kellon renessanssi alkoi 1990-luvulla, markkinamiehet ryhtyivät herättämään unohdettuja sukeltajabrändejäkin uudelleen henkiin. Vanhatkin valmistajat herkesivät nostalgisiksi. Jokunen vuosi sitten Omega esitteli retroversion legendaarisesta vuoden 1970 PloProf -ammattilaismallistaan. Certina teki samoin DS3 -sukeltajanmallillaan. Rolexin sisarmerkki Tudor on myös kunnostautunut retrokelloilla.

Lisäksi markkinoilla on liuta uusia valmistajia kaikissa hinta- ja laatuluokissa, esimerkkinä paremmasta päästä vaikkapa tuhannen metrin syvyyteen vesitiivis Stowa Prodiver. Useimmat käyttäjä haluavat sukeltajankellon puhtaasti sen muodikkuuden ja miehekkyyden vuoksi. Mutta kenellepä veden- ja iskunkestävyydestä haittaa olisi.

Sitten jos aikoo mennä kellonsa kanssa pinnan alle, on syytä valita tunnettu tuote, jonka vedenpitävyyteen voi luottaa.

Esimerkiksi Seikon ja Citizenin parinkin satasen hintaluokassa on ihan oikeita sukeltajankelloja, joten hinnasta käytännöllisyys ja tyylikkyyskään ei ole kiinni.

Jussi Peltola - paljonkohan kello on?

Sivut

maanantai 3. marraskuuta 2014

Sukeltajankello, työkalu joka ei poistu muodista